Chirs Cleave: Little Been tarina

Kun aukaisee Little Been tarinan kannen ja alkaa silmäilemään kansiliepeestä juonta, voi huomata jotain poikkeavaa. Juonen kuvaus alkaa tokaisulla, jossa todetaan ettei kirjan juonesta haluta paljastaa liikaa, ettei se pilaa lukukokemusta. Kaikki mitä annetaan tietää on se, että kirja kertoo kahdesta naisesta, Little Beestä ja Sarah O'Rourkesta. He kohtaavat kerran nigerialaisella rannalla tunnelmissa, joka jättää lähtemättömän jäljen kumpaankin. Kahden vuoden jälkeen heidän polkunsa kohtaavat uudestaan ja siitä tarina alkaa...

Liepeen kuvauksessa viimeisenä mainitaan, että luettuasi tämän kirjan haluat mahdollisesti kertoa lukemastasi ystävillesi, mutta pyydetään tekemään se paljastamatta liikaa juonesta. Olen uskollinen tälle kehoitukselle, sillä koin itse huiman lukukokemuksen, kun minulla ei ollut paljon esitietoa alkaessani lukemaan Little Beetä. Taidokas juoni ja mukaansatempaava kerronta pitää huolen siittä, että tarina imaisee lukijan mukaansa heti ensi metreiltä lähtien. Cleaven tyyli paljastaa lukijalle kaikki pieninä annoksina, pitää mielenkiintoa yllä tehokkaasti. Olen myös ihastuksissani kerronnan sanallisesta rikkaudesta. Suosikki kohdikseni kirjassa nousivat Little Been pohdinnat kuinka hän selittäisi länsimaalaisen elämäntyylin erikoisuuksia kotikylänsä tytöille.

Tätä kirjaa lukiessa ja lukemisen jälkeen ei voi olla pyörittelemättä mielessä maahanmuutto- ja pakolaispolitiikan toista puolta. Me katselemme asiaa omalta kannalta, he tulevat tänne elelemään meidän verorahoilla ja eivät osaa elää meidän sääntöjemme mukaan - he ovat rasite. Onkohan monikaan ihminen oikeasti ajatellut asiaa näiden ihmisten näkökulmasta, jotka ovat tulleet vieraaseen maahan pakoon henkensä uhalla, koska omassa kotimaassa on liian vaarallista elää. Miksi leimaamme kaikki maahanmuuttajat ja pakolaiset muutamien huonosti käyttäytyvien yksilöiden perusteella? Jos aletaan miettimään, kyllä me niin "sivistyneet" valkoihoisetkin kykenemme samoihin rikoksiin ja vielä pahempaankin. Emme me silti leimaa toisiamme yhtä radikaalisti ja helpoin perustein. En ala kuitenkaan tästä asiasta täällä enempää paasaamaan, koska voisin paasata ja pyöritellä aihetta loputtomiin. Eli aihe oli ainakin minulle lähellä sydäntä ja puhutteli minua todella paljon. Tarinaan tutustuttua avautuvat silmät ainakin hetkeksi!

Tarinaa on kerrottu kahdesta näkökulmasta; Little Been, nuoren kovia kokeneen nigerialaistytön näkökulmasta ja Sarahin, aikuisen naistenlehden päätoimittajan ja perheen äidin näkökulmasta. Kerronta-asettelu toi hienon vertailu lähtökohdan näiden kahden naisen elämien eroavaisuuksiin ja kulttuurieroihin. Pidin eniten Little Been kertojanäkökulmasta, hän on ihastuttava ja vaikuttava hahmo, mutta en osaa sanoin kuvailla miksi. Hassua, sillä yleensä en jää sanattomaksi, ainakaan tällä tavalla. Ihastuin myös Sarahin pieneen Charlie poikaan, joka kuvittelee olevansa Batman ja pelastavansa maailman vihollisilta. Charlien lapsenomainen maailma tuo oman ulottuvuutensa tarinaan ja sen vaikuttavuuteen.

Minulla oli ennakko-odotukset tätä kirjaa kohtaan, koska tästä on puhuttu paljon. Lisäksi salailu juonesta tuntui aluksi minusta turhanpäiväiseltä mainoskikalta ja liioittelulta. Vähän matkaa luettuani olin erittäin iloisesti yllättynyt ja heitin ennakkokäsitykseni vauhdilla roskakoriin. Little Been tarina on myös sopivasti huumorilla höystetty ja Been kerrontaosuuksissa on erittäin teräviä huomioita erinäisistä asioista. Suosittelen kaikkia, jota eivät ole vielä tätä kirjaa lukeneet, lukemaan tämän! Itse tiedän jo pari ystävää, joille ajoin tätä suositella. Haluan heidän kokevan saman kirjallisen seikkailun kuin minä!

Annan kirjalle arvosanaksi 5 / 5 pistettä!

Ikkunat auki Eurooppaan: Iso-Britannia

-Aletheia