Taas tutustuin uuteen kirjailijaan ja taas kerran kotimaista, olen selvästi vihdoin parantunut kammosta kotimaisia kirjailijoita kohtaan. Olen joutunut myöntämään itselleni että suomalaisetkin osaavat kirjoittaa hienoja ja viihdyttäviä sekä puhuttelevia romaaneja, joiden seurassa olen viihtynyt mainiosti. Niin viihdyin myös Karkkipäivän parissa.
Kirjailija Arin elämä muuttuu hetkessä, kun hän maksaa kaupassa puuttuvan summan pienen pojan karkkipussista. Pian Ari huomaa, että kiitollisuudessaan tämä poika on lyöttäytynyt hänen seuraansa ja etsii turvaa. Toiset lapset kiusaavat pikku Tomia ja vanhemmat ovat jättäneet hänet heitteille. Tomi on asunut isoäitinsä luona, mutta tämä on sairastunut ja joutunut sairaalaan. Tomi elää mielikuvitusmaailmassa, jossa hän on Tok Kilmoore. Hän on sankari, jonka tehtävänä on pelastaa prinsessa Mirabella tämän pahan äidin Koopranoidan kynsistä. Koopranoita on lukinnut tytön huoneeseensa, mutta onko tyttö oikeasti olemassa?
Paula Vaara on äiti, jonka elämässä on kesken kiperä huoltajuuskiista ja tyttö, jolle pitää opettaa tapoja. Paula turvautuu työhönsä, jota hän tekee pitkiä päiviä yliteholla, lisäksi hänellä on pakonomainen tarve syödä suklaata, josta hän hakee lohtua. Pikku hiljaa elämän muruset alkavat, Paulan yrityksistä huolimatta, murentua hänen käsissään.
Katri on sosiaalihuollon ammattilainen, joka yrittää selvittää tapahtumien vyyhtiä omalta osaltaan. Onko mies, joka hyvätahtoisesti ottaa siipiensä suojaan heitteille jätetyn poikapolon oikeasti vain ystävällinen ja vastuuntuntoinen vai pedofiili? Onko jossain oikeasti pieni tyttö yksin lukittuna huoneeseensa?
Tarinaa kuljetetaan eteenpäin Arin, Tomin, Paulan ja Katrin näkökulmasta. Tapahtumat sijoittuvat muutaman päivän ajalle, mutta se muuttaa muutaman ihmisen koko elämän suunnan. Välillä hypätään myös Tomin mielikuvitusmaailmaan, jossa puhelee Tok. Minulle Tokin puhelut ja mietelmät olivat aluksi hämmentäviä. En oikein ymmärtänyt lapsen ajatuksenjuoksua kirjotettuna, mutta alkuhämmennyksen jälkeen ne olivat mukava lisä tarinassa.
Eniten minua ärsytti Paulan videopäiväkirja, jonka puhelusta en aina ihan saannut kiinni. Lyhyet lauseet ja ajatuksien hyppely saivat minut sekaisin. Liika kielellä kikkailu olisi voinut äkkiä johtaa siihen että kirja olisi menettänyt luettavuutensa, mutta Nummi oli saanut pidettyä kirjan luettavana, vaikka kerronta oli välillä hieman haastavaa, ainakin minulle.
Loppujen lopuksi Karkkipäivä osottautui hyvin koukuttavaksi lukukokemukseksi, joka piti halussaan tiukasti, kun pääsi mukaan tarinaan. Luin koko kirjan melkein yhdeltä istumalta, koska oli pakko saada tietää kuinka kaikki päättyy.
Annan kirjalle arvosanaksi 4 / 5 pistettä!
Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Otava
Ilmestynyt: 2010
Sivuja: 350
-Aletheia
Tätä kirjaa olen usein pyöritellyt kirjastossa käsissäni, mutta jostain syystä se on aina jäänyt.
VastaaPoistaKiitos arvoistasi, kertoo minulle että kirja pitäisi ehdottomasti lukea.