Erik Axl Sund: Varistyttö

Varistyttö aloittaa Victoria Bergman -trilogian, jota on tituleerattu Stieg Larssonin Millenium-trilogian haastajaksi. Kaikki kolme kirjaa suomennetaan hyvin tiiviissä tahdissa. Varistyttö on ilmestynyt nyt maaliskuussa ja Unissakulkija ilmestyy kesäkuussa 2014 ja Varjojen huone lokakuussa 2014. Kirjailija nimen Erik Axl Sundin takaa löytyy kaksi miestä: Jerker Eriksson ja Håkan Axlander Sundquist.

Tämä psykologinen trilleri porautuu syvälle mielen synkimpiin sopukoihin.  Metroaseman lähettyviltä löytyy jätesäkissä nuoren pojan muumioitunut ruumis. Paikalle kutsutaan rikosetsivä Jeanette Kihlberg. Pian uhreja alkaa löytyä enemmän ympäri Tukholmaa, mutta heitä tuntuu yhdistävän vain se että ennen kuolemaan lapset ovat kohdanneet hirvittävää väkivaltaa ja ettei kukaan kaipaa heitä. 

Yksi näistä uhreista on psykoterapeutti Sofia Zetterlundin potilas ja tämä tuo Jeanetten ja Sofian yhteen. Pian naiset huomaavat tulevansa toimeen keskenään paremmin kuin hyvin ja heidän välilleen muodostuu romanttinen suhde. 

Olen sanaton. Minun on vaikea lukea kirjoja, joissa lapsiin kohdistuu silmitöntä väkivaltaa. Kirjat, joissa käsitellään pedofiliaa ovat vielä vaikeampaa luettavaa. Kirjaa lukiessa on pakko pitää sulattelu taukoja, ettei ihan raivostu. Niin oli tätäkin kirjaa lukiessa, vaikka kirja on kirjoitettu niin että se on pääsääntöisesti helppolukuinen ja juoni vetävä, kirjan kauheudet saivat minut laskemaan kirjan useammin kuin kerran pois käsistä kesken lukemisen. Tämä on sarjassamme niitä trillereitä, joissa vain joitakin asioita kuvataan liian yksityiskohtaisesti minun makuun. En vain pidä siittä että kaikki roiskitaan lukijan silmille.

Lisäksi kirjassa tuntui lukiessa olevan hieman liikaa kaikkea. Oli pedofiliaa, raakaa väkivaltaa, mies, joka pietti kahta perhettä, salasuhde, avioero, lesbosuhde jne. Kertojiakin oli monta, mutta kaikki liittyivät kirjan juoneen ja sen kulkuun olennaisesti. Samoin kuin kaikki nuo lukuisat juonenkäänteet, niin monet kertojatkin pohjustavat trilogian seuraavaa osaa. Piti vain muistaa lukiessa että luen tosiaan nyt ensimmäistä osaa. Tuntui vain välillä että nyt on liian paljon käsiteltävää. 

En koe olevani ihan sitä lukija kuntaa, jolle kirja on suunnattu. Varistyttö oli minulle rankka lukukokemus. Kirja oli niin rohkeasti kirjoitettu, että se sai ajoittain ahdistavan möykyn kasvamaan rintaan. Kuitenkin jollakin tapaa asioita jäi niin paljon auki, että haluan saada niihin vastauksen. Murhat eivät selvinneet vielä, vaikka lukija tietää kuitenkin koko ajan poliisia enemmän. Uskon siis vahvasti että utelaisuus tulee viemään voiton muiden osien kohdalla ja luen nekin sopivan sauman tullen. En kuitenkaan usko että trilogia tulee nousemaan minun kohdallani huippu trillereiden kategoriaan, olen liian herkkä lukija tälle trilogialle! Oletan että seuraavat osat jatkavat samalla linjalla, joten jos jatkan vielä trilogian parissa, on vierelle otettava jotain kevyempää luettavaa.

Annan kirjalle 2, 5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Otava
Ilmestynyt: 2014
Alkuteos: Kråflickan 
Sivuja: 415
Suomentanut: Kari Koski

Mistä minulle ja miksi: Kustantamon tarjoama ennakkokappale

Kommentit

  1. Aletheia, minäkin olen hyvin herkkä kaikkeen mikä on lapsia, naisia ja eläimiä vastaan ja myönnän, että tämä kirja on rankin dekkari, jonka olen lukenut. Kun luin Oatesin Sisareni, rakkaani, koin kirjan, että se on nero, mutta julma ja annoin sen pois. Tämä kirja ei ehkä ole nero, mutta sen juoni on ihan uskomaton. Tällaista puoltaa se, että tätä todella tapahtuu. Minä katson kohti, vaikka sattuukin. Haluan tietää, mitä joidenkin on pakko kestää. 500 000 tätä rikosta halajavaa istuu netin ääressä...mikä maailma tämä oikein on.

    Ei pedofiilia siihen lopu, että me luemme tämän, mutta kaikki luettu vaikuttaa asenteisiin ja joskus jo se vaikuttaa, että tajuamme, miten paljon tätä tapahtuu. Olin aivan pöyristynyt! Kirjan viihteellisyys, siis olla vetävä dekkari, ei kumita pois faktaa,joka kaikkien tulisi tietää. Tieto lisää tuskaa, mutta sitä elämä on. Minäkin mieluummin vain lukisin puutarhakirjoja....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän pointtisi Leena, kirjassa on sanoma, joka kaikkien olisi hyvä tietää. Kuitenkin kirja oli minulle suoranaisesti liikaa, joskus on niin äärimmäisen vaikeaa kohdata tälläistä vääryyttä, varsinkin kun se tuodaan esille näin kouriintuntuvasti kuin tässä kirjassa. Tieto lisää tuskaa, mutta joskus sille tuskallekkin täytyy asettaa raja. Maailmaan mahtuu niin paljon vääryyttä ja pahuutta. Tämä kirja kulkee minulla siellä rajamailla.....

      Poista
  2. Nyt kun mainitsit tuon lesbosuhteen, niin pakko sanoa että minua sen kaltainen "käänne" otti päähän. En viitsinyt siitä "valittaa" omassa postauksessani, koska en tiennyt miten osaisin tuoda sen esille. Mutta siis - minusta se (lesboilu) on jo niin kulunut aihe ainakin käsiteltynä noin, että perhe-elämä menee ns. päin peetä ja sitte nainen yhtäkkiä ihastuukin toiseen naiseen. Argh! :D

    Noin muuten koin tämän kirjan kaikessa karmeudessaan mielenkiintoisena ja aion lukea loputkin osat ehdottomasti. Ymmärrän kyllä, että joillekin tämä kirja voi olla "liikaa". Minusta on hyvä, että tietää omat rajansa ja kukinhan hakee kirjallisuudelta eri asioita. Ei kaikkea ole pakko lukea eikä se minusta tarkoita sitä, ettei halua nähdä tai elää tynnyrissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tuo lesboilu homma on vähän kulunutta minunkin mielestäni ja kun tässä kirjassa itsessäänkin oli jo niin paljon kaikkea, niin tuo juonenkäänne oli jo vähän liikaa. Tuli sellanen olo että tämäkin vielä... :D

      Näin on! Vaikka en kaikkea halua lukea ja käyttää vähäistä aikaani, joka lukemiselle enään jää, kirjoihin jotka saavat minut voimaan pahoin, en kuitenkaan koe että kasvaisin tynnyrissä tai olisin työntämässä päätäni pensaaseen. :D

      Poista
  3. Olen samaa mieltä Aletheia kanssasi tuosta liiallisesta väkivallan kuvauksesta. Monesti vähempi on enempi! Kirjailijan pitää luottaa myös siihen, että ihmisellä on mielikuvitus. Tämä näkyy vielä enemmän elokuvissa, varsinkin b-luokan leffoissa. En pidä tasokkaana kirjaa, joka menee väkivallan kuvauksissa liikaa yksityiskohtiin. Ihan sama pätee seksikuvauksiin. Vihjaaminen toimii paremmin kuin inhorealistinen kuvaus.
    Nyt täytyy sanoa, että en ole lukenut tätä kirjaa, mutta periaatteessa ajattelen näin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kirjailijat, jotka luottavat lukijan omaan mielikuvitukseen ovat minun makuuni. Ainakin dekkareissa ja trilleireissä. Väkivallan kuvauksissa rajani on ehkä vähän pidemmällä, mutta seksikuvauksissa ja varsinkin kun kyse on lapsista inho raja tulee äkkiä vastaan kun aletaan liian yksityiskohtaisesti kuvailemaan! :o

      Poista

Lähetä kommentti