Agatha Christie: Hercule Poirot ja huvimajan arvoitus

"Omalaatuinen salapoliisikirjailija Ariadne Oliver kutsuu ystävänsä Hercule Poirotin Greenshore Follyn kartanoon, ja huolimatta pätevän sihteerinsä neiti Lemonin paheksunnasta, Poirot päättää lähteä pikaisesti maaseudulle. Omenia rouskuttava kirjailija on järjestänyt murhaleikin paikallisiin kyläjuhliin, mutta Ariadnen mielestä kartanossa jokin on pahasti vinossa, ja uhkaavan tradegian estämiseksi tarvitaan mestarisalapoliisia."

Ja ennen mitään muuta otetaan pieni hetki ja pysähdytään esittelytekstin kohtaan, jossa puhutaan omenia rouskuttavasta kirjailista. Olenko ainoa, jolla tuo särähtää korvaan teennäisenä ja tarpeettomana kuvauksena? Silmiini sattuu joka kerta, kun luen tuon kohdan.

Ja sitten itse asiaan. Agatha Christie kirjoitti tämän pienoisromaanin vuonna 1954 kerätäkseen rahaa kirkkonsa kunnostusrahastoon. Pienoisromaanin mitta oli sen verran hankala, että lopulta se jäi pöytälaatikkoon, mutta sen pohjalta Christie kirjoitti yhden suosituimmista romaaneistaan Kuolleen miehen huvimaja. Vuonna 2014 pienoisromaani julkaistiin ensimmäisen kerran ja sen esittelyn on laatinut taiteilija ja kuvittaja Tom Adams, jonka käsialaa on kaikki Christien taskukirjojen kannet Englannissa 1960- ja 70-luvulla. Esipuheen on kirjoittanut Christien tyttärenpoika Mathew Prichard ja jälkisanat Christie - asiantuntija John Curran.

Luin kyllä suurella mielenkiinnolla itse Christien luoman murhamysteerin. Nuo esi- ja jälkipuheet silmäilin läpi vain nopeasti. Mielenkiintoinen nopea välipalakirja murhamysteerien ystäville ja Christie-faneille. Vaikka tarina on niin lyhyt, että sen lukee muutamassa tunnissa, on se mannaa kaikille, jotka ovat Christien kirjoihin hullaantuneet. Minä pidän Christien perinteisistä salapoliisiromaaneista ja juuri Poirot on sankareista on suosikkini. Tuo belgialaissyntyinen herrasmies salapoliisi, jonka harmaat aivosolut pystyvät ratkaisemaan mitä kinkkisimmätkin mysteerit. Mutta täytyy myöntää, että en ole lukenut Kuolleen miehen huvimajaa, mutta se nousee korkealle listalla Christien kirjoista, joihin haluan seuraavaksi tarttua. Tästä heräsi myös innostus listata bujooni kaikki Christien teokset ja ne, jotka olen jo lukenut sekä ne lukuisat, jotka minulla on vielä lukematta

Tämä kirja muodostui minulle merkitykselliseksi myös siksi, että se valoi uskon siihen että pystyn lukemaan edelleen. Koin vakavan sairaskohtauksen tuossa taannoin, joka vaurioitti rakkaita harmaita aivosolujani. Useampaa kirjaa koitin keskittyä lukemaan tapahtuneen jälkeen, mutta keskittyminen herpaantui parin sivun jälkeen. Tähän jaksoin keskittyä ja sain luettua alusta loppuun, Christie palautti toivon siihen, että saan jatkaa edelleen rakkaan harrastukseni parissa. 

Annan kirjalle 3,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:

Kustantamo: WSOY

Ilmestynyt suomeksi: 2015

Alkuteos: Hercule Poirot and the Greenshore Folly (2014)

Sivuja: 197

Suomentanut: Antti Autio & Pekka Marjamäki

Mistä minulle: Kirjastosta