Yann Martel: Piin elämä

"Onko mahdollista, että nuori poika elää pelastusveneessä aavalla merellä yhdessä bengalintiikerin kanssa 277 vuorokautta? Yann Martel kertoo tarinan, joka ei millään voi olla totta, ja kuitenkin lukija uskoo kaiken."

Piin elämä on varmasti monelle tuttu tarina, jos ei kirjana niin vuonna 2012 tehdyn filmatisoinnin kautta. Kirja myös komeilee monella listoilla kirjoista, jotka tulisi kerran elämässä tai ennen kuolemaa lukea. Kirja on käännetty yli 20 kielelle ja vuonna 2003 teos palkittiin parhaana romaanina Booker Man -palkinnolla. Tämä kirja on kerännyt pölyä hyllyssäni hävettävän kauan aikaa. Tarkoituksenani on ollut lukea tämä teos useamman vuoden ajan, mutta aina olen syystä tai toisesta siirtänyt sitä. Helmet -lukuhaasteen innoittamana tartuin viimein kirjaan ja voin sanoa, että pääasiassa nautin lukemastani.

Kirjan ensimmäiset 130 sivua olivat tylsiä ja puuduttavia. Pariin otteeseen ajattelin jättäväni kirjan kesken, mutta päätin odottaa siihen, että Pii päättyy pelastusveneeseen bengalintiikerin kanssa. 130 sivun jälkeen alkaakin tarina saamaan otteeseensa ja sen jälkeen lukeminen olikin mukavaa ja vaivatonta. Piin viettämä aika pelastusveneessä, vain petoeläin seuranaan, ja selviytyminen Tyynellämerellä hengissä 277 vuorokautta ovat mielenkiintoisia. Todellisuudessa vastaava asetelmahan on varsin epäuskottava, kuten myös lihaa syövä leväsaari ja toisen haaksirikkoutuneen kohtaaminen keskellä aavaa merta, mutta Martel on taikonut sellaisen tarinan, joka saa lukijan uskomaan uskomattomaan. 

Odotin kirjan olevan tylsä, pakko tunnustaa. Vauhdikkaiden juonenkäänteiden ja juonivetoisten romaanien ystävänä 277 päivää merellä pelastusveneessä kuulosti hirveän kuivalta. Kirja oli kuitenkin kaikkea muuta kuin tylsä tai kuiva, jollei lasketa noita ensimmäistä sivuja. Suurimmat juonen käänteet on laskettavissa yhden käden sormilla, niistäkin haaksirikon ja selvitymisen lukija tietää etukäteen. Muuten suurimmat tapahtumat ovat niitä, jotka vaikuttavat meistä omilla sohvillamme turvallisesti kuivin sukin istuvilta pieniltä, mutta hengessään riippuvalle Piille ne ovat koko elämä. Kuinka huikea tunne on saada kiinni kilpikonna, ja saada kerättyä juomakelpoista sadevettä. Riemuitsin jokaisesta kalasta ja vesipisarasta täysin sydämin yhdessä Piin kanssa. Olin ylpeä, kun tuo nuori poika sai kesytettyä merisairaan tiikerin. Tarina tuli niin lähelle minua, herätti minussa selviytymisenhalun, vaikka tarinalla ei ole mitään liittymäkohtaa omaan elämääni, jollei primitiivisiävaistoja lasketa. Olen yllättänyt siittä, kuinka syvästi tarina minuun vaikutti ja kuinka se onnistui sykähdyttämään. 

Liityn kuoroon, joka laulaa tämän olevan hyvin vaikuttava teos. Aamen, en voi muuta sanoa! Uskon tämän kirjan olevan yhden mieleenpainuvimmista kirjoista tänä vuonna.

Kuittaan kirjalla Helmet-lukuhaasteesta kohdan kirjasta, jossa on mukana meri. Aion myös katsoa kirjasta tehdyn elokuvan.

Annan kirjalle 4,5 / 5 pistettä! 

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Tammi
Ilmestynyt suomeksi: 2003
Alkuteos: Life Of Pi (2002)
Sivuja: 350
Suomentanut: Helene Bützow

Mistä minulle: Olen ostanut tämän pokkariversiona kirppikseltä.



Kommentit

  1. Minullakin tämä odottelee kirjahyllyssä, on odotellut jo jonkin aikaa. Tätä on kovasti kehuttu ja sinäkin kirjoitat innostavasti, joten pitää silmäillä sillä silmällä...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti